Lähde Linnunradan bongausretkelle Kuhmalahdelle!

Kuhmalahden rantasaunalta avautuu hieno näkymä etelään. Kuva Jorma Mäntylä.

Tampereen Ursa tekee yhteistyössä Kangasala luonto ry:n kanssa Linnunradan bongausretken Kuhmalahdelle perjantaina 15.9, tai jos silloin on pilvistä, niin lauantaina 16.9. Lähtö on tähtitornilta kello 19.30. Retki tehdään henkilöautoilla, joten jos kyytiisi mahtuu autottomia harrastajia tai Linnunradan bongaamisesta kiinnostuneita niin toivottavasti tarjoat kyydin.

Paikka, johon retki vie, on Kangasalan kunnan omistama rantasauna, osoite Uittomiehentie 149. Osoite on järkevää syöttää satelliittipaikantimeen tai kännykkään. Ajomatkaa kertyy noin 50 km suuntaansa. Tarjolla on rantasaunan tarjoamat palvelut kuten wc.  Paluu tapahtunee autokunnittain noin puolenyön aikaan. 

Etsikö pimeää taivasta?

Tampere on valosaastunut paikka.
Kuva Dark Site Finder / Goole.com

Tampereen Ursan tähtitornilla Kaupissa kysytään usein pimeää taivasta. Valosaaste on tornilla Tampereen keskustan läheisyydestä johtuen erittäin voimakasta. Eipä ole mikään ihme, että tähtiharrastajat niin tutut kuin tuntemattomat kyselevät pimeyden perään. Valitettavasti Tampereen valosaaste leviää hyvin laajalle alueelle ja pimeää taivasta ei aivan lähiseudulta löydy.

Missä sitten pimeää taivasta on? Siihen vastauksen antaa yksiselitteisesti nettisivusto Dark Site Finder (http://darksitefinder.com/maps/world.html) !

Tutustuminen kyseisen sivuston valosaastekarttaan kertoo, että edes jotenkuten siedettävä valosaasteen määrä on lähimmillään useiden kymmenien kilometrien etäisyydellä. Kartan valosaasteiset alueet on jaettu 15 vyöhykkeeseen ja Tampereen keskusta on luokiteltu kolmanneksi ylimmäksi. Valitettavasti tähtitorni kuuluu tähän alueeseen.

Oman kokemukseni mukaan siedettävän pimeä paikka on viisi pykälää alempana. Sellaisia alueita löytyy Sahalahdelta, Salmentakaa, Tampereen ja Oriveden välistä, Terälahdesta, läheltä Hämeenkyröä. Siuron länsipuolelta, Narvasta, Urjalasta, Akaan eteläpuolelta ja Laitikkalasta. Vähimmässäkin laskussa ajomatkaa kertyy 40–50 km, lähtipä sitten mihin suuntaan tahansa.

Koko Suomen alueelta täysin valosaasteetonta aluetta joutuu etsimään Lapista, jossa Urho kekkosen kansallispuisto, Lemmenjoen kansallispuisto, Muotkatunturin erämaa-alue osittain ja Käsivarren erämaa-alue ovat valosaasteettomia. Turun saaristosta Ahvenanmaan ja Turun välisellä osalla on lyhyt matka valosaasteetonta merialuetta, jossa saaret Enklinge, Kumlinge, Seglinge, Sottuga ja saariryhmä Hellö–Sommarön–Kökar ovat pimeän taivaan alueella. Tietysti alueen muutkin mutta pienemmät saaret ovat saman pimeä taivaan alla.

Vaikka asuisi tai etsisi pimeää taivasta maaseudulta, niin pienetkin valolähteet voivat pilata paikallisesti näkyvyyden taivaalle. Niinpä, jos se on omasta tahdosta kiinni, niin valosaastetta voi ja pitää torjua kaikin käytettävissä olevin keinoin. Niistä keinoista on kerrottu tämän blogin muissa artikkeleissa.

Valosaaste kadottaa luonnon

Eurooppa on yksi valosaasteisempia paikkoja
koko maapallolla. Suurien väestötiheyksien
valtiot ja kaupunkiseudut tietysti ovat
kirkkaimmin ja laajimmin valosaasteen
tuottajia mutta Suomi ei tässä suhteessa juuri
poikkea yleisestä linjasta. Ainoastaan maamme
hyvin harvaan asutuilla seuduilla voi nähdä
tähtitaivaan sellaisena, jona se pitäisi näkyä

meille jokaiselle missä vain. Kuva NASA Earth
Observatory / Wikimedia Commons.

Valosaasteesta on puhuttu vuosikymmeniä. Siitä huolimatta asialle ei juuri ole tehty mitään ja Suomesta puuttuu jopa valosaasteen ehkäisemiseen tähtäävä lainsäädäntö kokonaan. Ulkovalaistuksen suunnittelijoille on runsaasti velvoittavia ohjeita ja rakennusmääräyksiä, joiden tärkein tavoite näyttää olevan valaistuksen investoinnin ja käytönaikaisen huollon taloudellisuus. Näiden suunnitteluohjeiden merkittävin ongelma on valosaasteen ehkäisyyn tähtäävien ohjeiden puute.

Taloudellisuustavoite on sinällään hyvä mutta sillä ei ole vaikutusta valosaasteen määrään. Itse asiassa rakennusohjeet ja -määräykset mahdollistavat kaupunkien keskustoissa jopa 25 % valaisimien yläpuolisen valovirran, eli suomeksi sanottuna valosaasteen. Ainoastaan kansallis- ja luonnonpuistoissa valaisimista avaruuteen suuntautuva valo ei ole sallittu.

Valosaaste on joko suoraan tai rakennuksista ja maanpinnasta taivaalle heijastunutta valoa! Erityisesti kaupunkien ja pienienkin taajamien yläpuolella ja ilmakehä on sameana vesisumusta, jääkiteistä, pakokaasuista ja savuista. Paikallisesti ilmakehään voi joutua monia muita päästöjä ihmisen toimintojen seurauksena. Luonto itsekin tuottaa monenlaisia aerosoleja, jotka leijuvat ilmakehässä, osa matalammalla ja osa korkeammalla. Taivaalle suuntautunut valo heijastuu näistä aerosolihiukkasista hyvin tehokkaasti ja lopputulos on, että taivas ei ole tumma vaan valaistukseen käytettyjen valolähteiden värinen samea ”katto”.

Useissa tieteellisissä tutkimuksissa on osoitettu luotettavasti, että luonto  –  siis eläimet, hyönteiset  ja kasvit kokevat valosaasteen haitalliseksi monilla tavoin. Tunnettuja esimerkkejä on esimerkiksi merikilpikonnien poikasten harhautuminen väärään suuntaan pesimisalueen reunamilla olevien kaupunkien valojen ohjaamina. Kaupunkioloissa linnut voivat aloittaa pesimisen liian varhain tai liian myöhään, jotta poikasilla olisi mahdollisuus selvitä lentokykyisiksi. Keinovalot ohjaavat muuttolintuja syrjään reitiltään ja aiheuttavat lintujen törmäämisiä rakennusten lasipintoihin. 

Esimerkkejä haittavaikutuksista on vaikka kuinka paljon, vaikka paljon olisi vielä tutkittavaa. Suomessa ja monessa muussa teollisuusvaltiossa väestö asuu enimmäkseen kaupungeissa. Tästä syystä väestön kohdistuu merkittävä keinovalokuorma, jonka terveysvaikutuksia on kyllä tutkittu mutta tulosten hyödyntäminen kansaterveyden parantamiseksi on olematonta. Tarvittaisiin varmasti uusi ”Pohjois-Karjala” projekti, jotta haitallisen valon vaikutuksia esimerkiksi kansalaisten nukkumisongelmiin voitaisiin ehkäistä.

Ihmisen luontosuhde on vaarassa kadota, kun tähtitaivas edes selkeinä iltoina ei ole näkyvissä. Pidän tähtitaivaan näkemistä vähintäänkin silloin tällöin ihmiskunnan perusoikeutena, josta ei vapaaehtoisesti pitäisi luopua. Kaupunkien kasvaessa tähtitaivaan näkeminen alkaa olla luksusta, joka ei ole kaikille mahdollista milloinkaan. On tietysti ihmisestä itsestään kiinni se, kuinka suurena ongelma hän kokee tähtitaivaan puutteen. Kerran nähtyään tähtitaivaan pimeässä ympäristössä järkytys ja ihastus voi olla samanaikaista. Järkytys sen vuoksi, että ihminen tajuaa mitä on menettänyt asuessaan kaupungissa ja ihastus tähtitaivaan kauneuden vuoksi.

Mitä sitten tulisi tehdä valosaasteen vähentämiseksi? Voidaan ajatella, että yksittäinen ihminen ei omilla valinnoillaan vie asiaa juuri eteenpäin. Todellisuudessa kuitenkin juuri ihmiset ovat toimijoina tässä(kin) asiassa, ei isot korporaatiot.  Omakotitaloissa ja rivitaloissa asukkaat voivat vaihtaa ulkovalaistuksensa liiketunnistimien ohjatuiksi. Valaisimet tulisi samassa yhteydessä vaihtaa sellaiseksi, että yläpuolista valoa ei niistä lähde ja suuritehoisia valoheittäjiä aluevalaistuksessa ei käytetä.

Yksittäiset ihmiset toimivat myös kaupunkien ja muiden instanssien suunnittelijoina. Nämä henkilöt ovat paljon vartijoina, sillä heidän tänä päivänä tekemä työ vaikuttaa vielä kolmen vuosikymmenen kuluttua. Jos ja kun he ottavat valosaasteen ehkäisyn huomioon työssään, sen merkitys on huomattava heti ja pitkälle tulevaisuuteen. Valosaasteen ehkäisy ei ole vaikea asia, kunhan vain itse asian tiedostaa ja haluaa toimia oikein myös tulevaisuutta ja luontoa ajatellen.

Joitakin linkkejä

Suhteellisen laaja artikkeli (englanniksi) valosaasteesta

https://en.wikipedia.org/wiki/Light_pollution

ja suomeksi

https://fi.wikipedia.org/wiki/Valosaaste

artikkelin lopussa on linkkejä suomenkielisiin valosaasteuutisiin ja artikkeleihin.

Valosaaste himmentää tähdet ja haittaa terveyttä

http://yle.fi/uutiset/3-7538315

Lisää suomenkielisiä artikkeleita valosaasteesta löytyy hakusanalla ”valosaaste”!

Muuta luettavaa

Jari Lyytimäki & Janne Rinne: Valon varjopuolet - Valosaaste ympäristöongelmana. Gaudeamus 2013, ISBN 978-952-495-309-2

P. Cinzano, F. Falchi, C. D. Elvidge: The first world atlas of the artificial night sky brightness  

arXiv:astro-ph/0108052  https://arxiv.org/pdf/astro-ph/0108052.pdf

Travis Longcore and Catherine Rich: Ecological light pollution

http://www.urbanwildlands.org/Resources/LongcoreRich2004.pdf

Valosaastuminen jatkuu yhä Suomessa

Valosaaste on lisääntynyt kuvassa näkyvillä alueilla vuoden
2012 joulukuusta vuoden 2016 joulukuuhun.

Kuva © Kari A. Kuure, lähde NASA Earth Observatory.

Nykyteknologian ja elinkeinotoiminnan seuraus on valosaastuminen. Se on voittoisa vitsaus, joka leviää päivä päivältä ja vuosi vuodelta laajemmalle alueelle. Erityisen voimakasta valosaastuminen on Suomessa, ja olemme ainoa maa Pohjois-Euroopassa, jossa valosaaste lisääntyy merkittävästi. Vain Tukholman alue ja pari isompaa kaupunkialuetta Ruotsissa on myös jatkanut valosaastuttamista mutta muualla valosaasteen määrä on jopa vähentynyt neljässä vuodessa.

Lisääntyvän valosaasteen myötä Suomi on hieman erikoisessa seurassa, sillä valosaaste on lisääntynyt merkittävästi vain Intiassa, Kiinassa, Indonesiassa ja joissakin pienissä Aasian valtioissa, Lähi-idässä, muutamissa Afrikan valtioissa, Etelä-Amerikan muutamassa öljyvaltiossa ja Meksikossa. Yhdysvalloissa valosaasteen lisääntyminen on yllättävän vähäistä, kokonaisuudessaan se on suunnilleen Ruotsin veroista.

Mitä valosaaste on?

Valosaaste on kaikessa yksinkertaisuudessaan valoa, joka suuntautuu taivaalle joko vahingossa tai jopa tarkoituksellisesti. Yleensä valosaastetta syntyy yhdyskuntarakentamisen seurauksena valoa ylös suuntaavien valoheittimien ja aluevalaistuksen vaikutuksesta. Pohjoismaissa valoa myös heijastuu taivaalle lumipeitteen vuoksi.

Taivaalle suuntautunut valo heijastuu takaisin maanpinnalle pilvisyyden, ilmassa leijuvien aerosolien sekä (etenkin talvella) jääkiteiden vaikutuksesta. Heijastunut valo muodostaa lähes läpinäkymättömän ”katon”, joka nykyisin on väriltään punaruskeaa runsaan natriumlamppuvalaistuksen käytön seurauksena. Aikaisemmin valosaasteen väri oli vihertävää elohopeahöyrylamppujen käytöstä johtuen.

Valosaasteen vaikutukset

Valosaasteen vaikutuksista on tehty satoja tutkimuksia ja kaikissa niissä se on todettu haitalliseksi niin luonnolle kuin ihmisille. Valosasteisilla alueilla asukkaat oirehtivat mitä ihmeellisimmillä tavoilla, nukkumisongelmat ja stressi ovat niistä pienimmästä päästä.

Yksi valosaasteen merkittävistä seurauksista on tähtitaivaan katoaminen. Kaupunki ja taajama-alueilla asukkaat eivät enää kykene näkemään tähtitaivasta valosaasteen muodostaman ”katon” vuoksi. Elämme sanan mukaisesti kuplassa, joka estää kaikenlaisen informaation pääsyn havaittavaksemme. Ainoa tapa, jolla tästä ”kuplasta” pääsemme, on matkustaa aikanakin tunnin verran asumattomille tai vain vähän asutusta olevalle maaseudulle. Ihmiset, jotka näin ovat pystyneet tekemään kertovat ihastuneena tähtitaivaan ja Linnunradan kauneudesta, kauneudesta joka meille kaupunkien ihmisille on vain kaukainen haave ”jossain toisella planeetalla”.

Valosaasteen määrää seurataan entistä enemmän

NASA laukaisi avaruuteen Maata kiertävälle radalle Suomi NPP-satelliitin^[1]. Sen tehtävänä on valokuvata maapalloa 22 eri aallonpituudella yötä päivää. Satelliitin erotuskyky on huikea ja ajantasaisia maankäytön yksityiskohtaisia karttoja voidaan laatia vaikka päivittäin. Satelliitin käyttö antaa huimasti uusia työkaluja yhdyskuntarakentamisen suunnittelijoille ympäri maapallon.

Suomi NPP laukaistiin avaruuteen lokakuussa 2011. Se kiertää maapalloa aurinkosynkronisella radalla 834 km korkeudella.

NASA Earth Observatorio julkaisi ensimmäisen valosaasteesta kertovan kartan loppuvuodesta 2012. Kartta oli koottu lukuisista Suomi NPP-satelliitin ottamista kuvista, joista oli poistettu pilvisyyden varjostava vaikutus. Samassa yhteydessä julkaistiin monia maaosan kattavia karttoja. Aivan muutama päivä sitten (15.4.) NASA Earth Observatorio julkaisi uuden, viime joulukuulle päivätyn kartan, jota vertaamalla vuoden 2012 karttaan voi helposti päätellä muutokset, jotka johtuvat valosaasteen lisääntymisestä asutuilla alueilla. Muutokset etenkin Suomen osalta on murheellista katseltavaa.

Valosaasteen ehkäiseminen

Valosaasteen ehkäiseminen on periaatteessa helppo juttu. Tosin valaistuksen suunnittelu ja pitkä käyttöikä hidastavat huomattavasti ja merkittävästi valosaasteen määrän kääntymistä alenevaan suuntaan. Tähän vaikuttaa huomattavasti Suomesta puuttuva valosaastetta ehkäisevä lainsäädäntö ja valaistussuunnittelun ohjeistuksen puutteellisuus näiltä osin. Nämä asiat olisikin pikaisesti korjattava nykyaikaiselle tasolle.

Puutuvasta lainsäädännöstä ja puuttuvasta suunnitteluohjeistuksesta huolimatta jokainen meistä voi tehdä omalta pieneltä osaltaan jotakin. Ensimmäinen merkittävä muutos on vaihtaa valoa taivaalle vuotavat valaisimet sellaisiin malleihin, joista näin ei pääse tapahtumaan. Valoa tarvitaan vain kulkureiteillä, ei taivaalla.

Toinen merkittävä muutos on se, että valaistaan kulkureitit vain silloin kun niitä käytetään. Tämä tapahtuu helposti liiketunnistimia käyttämällä. Liiketunnistimia voidaan käyttää niin pihapiiristä kuin teillä ja kaduilla. Niinpä yhdyskuntien valaistuksia suunnittelevien henkilöiden pitäisikin laatia suunnitelmansa myös tämä lähtökohta huomioon ottaen.

Turvallisuus

Turvallisuus sisältää monia tekijöitä, mutta niistä tuskin yksikään toteutuu vain valonmäärää lisäämällä. Tämä pätee niin yhdyskuntarakentamisessa kuin yksityisten asumusten alueilla. Pihoissa näkee usein käytettävän aivan liian tehokkaita aluevalaisimia. Useimmissa tapauksissa ne ovat aivan turhia, sillä häikäisevä valonheittäjä muodostaa pimeitä katvealueita, jotka joskus saattavat muodostaa turvallisuusriskin. Näin etenkin keskikaupungilla, joissa useimmat ryöstöt ja muut rikokset tapahtuvat.

Turvallisuus muodostuu myös turvallisesta liikkumisesta ja ympäristön hahmottamisesta. Kulkureittien riittävä valaistus, korkeuserojen tunnistaminen jne. ovat oleellisia tekijöitä, joiden luominen vaatii oikeanlaista valaistusta. Oikea valaistus ei kuitenkaan merkitse kirkasta ja valomäärältään runsasta valaistusta, jotka luovat helposti valosaastetta, vaan se voidaan toteuttaa valosaasteettomasti käyttäen oikeanlaisia valaisimia.

Huomautukset

[1] Satelliitti tunnettiin laukaisun aikana nimellä National Polar-orbiting Operational Environmental Satellite System Preparatory Project (NPP). Satelliitin omistaa United States National Oceanic and Atmospheric Administration eli lyhyemmin US NOAA. Laukaisunsa jälkeen satelliitti nimettiin uudelleen ja siitä tuli Suomi National Polar-orbiting Partnership eli Suomi NPP.

Sana Suomi saattaa tuntua ihmeelliseltä satelliitilta, jolla ei sinällään ole mitään tekemistä Suomen kanssa. Selitys onkin se, että uudelleen nimeämisellä haluttiin kunnioittaa Verner E. Suomi (1915–1995) nimistä meteorologia, joka toimi Wisconsin-Madison yliopistossa.

Verner E. Suomi syntyi Yhdysvalloissa perheensä kuudentena lapsena, lapsia oli kaikkiaan seitsemän. Hänen vanhempansa olivat John ja Anna Suomi, jotka puolestaan olivat muuttaneet Suomesta Yhdysvaltoihin vuonna 1902. Verner E. Suomen ansioihin kuuluu hänen uraa uurtava työnsä satelliittien käytön kehittäminen säähavainnoissa ja ilmatieteellisessä tutkimuksessa.

Verner E. Suomen henkilöhistoriasta voi lukea enemmän

https://earthobservatory.nasa.gov/Features/Suomi/

https://www.nasa.gov/mission_pages/NPP/news/suomi.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Verner_Suomi

https://en.wikipedia.org/wiki/Verner_E._Suomi

Suomi NPP-satelliitista

https://en.wikipedia.org/wiki/Suomi_NPP

http://www.sciencealert.com/nasa-just-released-a-stunning-new-photo-of-the-world-at-night