Diskopallo kiertoradalle

"Diskopallo" ja Peter Beck Rocket Lab yhtiöstä.
Kuva © Rocket Lab.

Teksti Kari A. Kuure

Rocket Lab, yksityinen yritys joka tekee kaupallisia rakettilaukaisuja Uudesta Seelannista, on laukaissut avaruuteen monien pienten satelliittien mukana myös hiilikuituisen geodeettisen pallon, jonka 65 sivua on päällystetty peilikirkkailla heijastimilla. 

Yritys nimesi pallon ”Humanity Star’ksi” ja sen tarkoitus on heijastaa vilkkuen auringonvaloa tähtitaivaalta. Yhtiön verkkosivujen mukaan tarkoituksena on ”luoda ihmiskunnalle yhteinen kokemus”.

Tähtitieteilijät ovat harmistuneet vilkkuvasta diskopallosta avaruudessa. Satelliitin rata kulkee Maan napojen kautta, joten se on havaittavissa aika ajoin missä tahansa maapallolla. Sen on arveltu pysyttelevän kiertoradalla noin 9 kuukautta, kunnes ilmakehän kitkan aiheuttama radan muuttuminen tuo sen tiheämpiin ilmakerroksiin, jossa se tuhoutuu.

Tähtitieteilijöiden harmistuksen tuo julkisuuteen astrobiologian professori tohtori Caleb A. Schart Columbian yliopistosta Scientific American tiedejulkaisun verkkosivulle kirjoittamassa artikkelissa^[1]. Hänen mukaan jo nyt tähtitieteilijöiden on vaikea löytää valokuvaa, johon jonkin satelliitin heijastama valo ei olisi synnyttänyt valojuovaa. Jos vastaavien diskopallojen määrä tulevaisuudessa lisääntyisi, se hankaloittaisi ja jopa romuttaisi koko tähtitieteellisen tutkimuksen.

Schartin mukaan kenellekään ei tulisi mieleenkään kiinnittää valomainosta jääkarhuun tai yrityslogoa Mount Everestin huipulle. Hän ei ymmärrä (eikä kukaan muukaan tähtitieteessä) miksi yksityiset yritykset millään perusteella saisivat tuhota ihmiskunnan oikeuden pimeään tähtikirkkaaseen ja häiriöttömään yötaivaaseen.

Schart kritisoi myös rakettiyhtiön perustelua ”luoda ihmiskunnalle yhteinen kokemus”. Näin olisi voinut menetellä ensimmäisen sputnikin jälkeen^[2] mutta enää nykyaikana se ei onnistu taivaalla vilkkuvan yli kahdentuhannen satelliitin joukkoon lisäämällä yksi vilkkuvalo lisää.

Astrobiologina Caleb A. Schart painottaa vielä keinovalon lisääntymisen luovan ongelmia luonnolle kaikilla tasoilla aina hyönteisistä alkaen. Ihminen joutuu jo koko elämänsä elämään kaupunkien ja elinympäristömme keinovaloissa, jonka seurauksena ihmisillä on vähemmän mahdollisuuksia sopeutua luonnolliseen yön valoon.

Huomautukset

[1] https://blogs.scientificamerican.com/life-unbounded/twinkle-twinkle-satellite-vermin/

[2] Itse asiassa näin meneteltiinkin mutta ei tästä syystä. Aivan avaruuskauden alussa NASA tutki ilmakehän satelliitteihin vaikuttavan jarruttavaa voimaa (kitkaa ja paine-eroa etu- ja jättösivuilla) 3,6 m pallonmuotoisilla Air Density Explorer –sateliiteilla, joiden pinta oli päällystetty sadoilla pienillä heijastimilla.

Muitakin vastaavia satelliitteja on ollut. Vuonna 1960 NASA laukaisi avaruuteen kaksi satelliittia (Echo 1 ja Echo 2), joiden halkaisija oli 30 metriä. Se täytettiin ilmalla avaruuteen pääsyn jälkeen, jolloin sen metallipinnoitus toimi tietoliikenne heijastimena ja myös ” ihmiskunnan yhteisenä kokemuksena”, sillä isokokoinen pallo heijasti hyvin auringonvaloa.